Hakuna Matata!

Matkalla Nairobiin

Reisilihakset tikissä!

Nairobin laitamilla

Sansibar

Pippuri

Muskottipähkinä!

Prison- Island

JÄTTIKILPPARI

Kalatorilta

Aurinkon lasku Stone- Townissa

Niin se arki koittaa!

Lähdimme lauantaina liikenteeseen kohti Sansibaria aamu kahdeksan jälkeen.  Matkamme alkoi ostoskeskuksen nurkalta ja päätyi Nairobiin. Bussiin noustessa jokainen matkustaja tarkastettiin. Lähtöselvitysten jälkeen pääsimme aloittamaan matkamme. Matka kesti kokonaisuudessaan 7 tuntia muutaman pysähdyksen taktiikalla. Jokaisen pysähdyksen jälkeen uusi tarkastus ennen bussiin nousua, pysähdyimme aina jonkun sortin huoltoaseman kupeessa, jossa pääsi tekemään ostoksia ja käyttämään naistenhuonetta. Parilimua ja sipsipussi 2 euroa.  Suomessa saattaa matkalla nähdä hirviä, me näimme seeproja ja antilooppeja. 

Saavuimme Nairobiin neljän jälkeen. Miljoona kaupungin kupeessa sijaitseva ison bussiaseman hälinässä meni hieman lukkoon.  Et tiedä mistä saat luotettavan taksin, päästäänkö turvallisesti perille lentokentälle ja tullaanko huijatuksi.  Väsyneen Karoliina omaan ajatusmaailmaan vaikutti pitkälti kaikki kauhu tarinat mitä VOI sattua. Löysimme kuitenkin luotettavan oloisen kuskin ja maksoimme hieman ylihintaan, mutta pääsimme turvallisesti lentokentälle.

Lentokentällä päädyimme syömään paikalliseen ketjuravintolaan Java- Houseen.  Tuttu jo Kisumusta.  Bongasimme lentokenttä alueen sisältä kyseisen ravintolan ja juosten vesisateessa rinkat selässä päädyimme ruokapaikkaan. Märkinä ja kylmissään musta ja kuuma kenialainen kahvi oli paras lääke.

Saavuimme Sansibarille kahden jälkeen yöllä, jossa meillä oli hotellin kuljettaja odottamassa. Huojentuneita tunteita, että vihdoin voidaan päästä nukkumaan.  Tunnin ajomatkan jälkeen ja monien pikkukujien jälkeen pääsimme hotellille ja saimme huoneet. Yritimme keskustella maksusta ja sisään kirjautumisesta, mutta vastaus oli vaan ” no problem” ”hakuna matata” . Majoituimme kahteen eri huoneisiin, joissa oli kolme pari sänkyä ja neljä ihmistä. Yön pikkutunteina vielä pelattiin kivi-paperi-saksia, ketkä saa nukkua yksin.  No jaoin mielelläni sänkyni toverin kanssa.

  Aamulla saimme kuitenkin sisään kirjattua itsemme ja syötyä aamupalan. Kävimme päiväretkellä snorklaamassa yksityissaaren rannassa. Huhujen mukaan Bill Gatesin omistama autio pikkusaari, jossa yöpyminen maksaa 2000 dollaria.  Snorklaus oli yli fantsua touhua, aika hurahti siivillä. Meren pohjassa oli niin paljon nähtävää, todella kauniita eri värisiä kaloja ja muutama käärmeen näköinen kalakin.  Nähtiin jopa delfiinejä.  Lounaalle pysähdyimme rannalle, jossa meillä oli tuoretta tonnikalaa, chapattia sekä hedelmiä.

Parina päivänä kävimme kiertelemässä rannan ulkopuolella, jossa on enemmän pikkukauppoja. Ihmiset saavat elantonsa turismista. Ei tarvinnut kauaksi kävellä kun, taas savimajat tulee esiin ja lapset leikkivät kuralätäköissä.  Köyhyys ei ole niin käsin kosketeltavaa, kuin Kisumussa.

Yhtenä iltana olimme veneretkellä katselemassa auringonlaskua, tuntui kun aurinko olisi laskenut suoraan mereen. Pysähdyimme snorklaamaan ja ottamaan häiriintyneitä kuvia veden alla.  Saavuimme rannalle ja jäimme istuskelemaan yönpimeydessä paikallisten tuttavien kanssa ja  paikalliset kalastajat lähtivät yölliselle kalastusretkelleen.

Hintatasoltaan Sansibar on kyllä kalliimpi, kuin Aasia. Olimme valtavirta turistien ajan ulkopuolella, joten hinnat olivat hieman halvemmat. Syy siihen oli, että olimme sadekauden aikaan ja sadekausi ei itse ainakaan haitannut yhtään. Aamulla tuli jonkun aikaa vettä, mutta puolen päivän jälkeen iloinen aurinko jo pilkisteli taivahalta.  Viidellä eurolla söi vallan mainiosti rapuja ja olut siihen päälle 2,5 euroa.  Kävin myös nautiskelemassa koko vartalohieronnasta 20 euron hintaan. 

Keskiviikko aamu alkoi matkalla maustesafarilla, jossa kävimme katselemassa, kahvipuita, kanelipuita, kaakaopuita, pippuripuita ja monia muita.  Itselle oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, jos haluaa tietää mistä Santa Maria- pussin mausteet on peräisin. 

Urbaanilegendahan kuuluu, että jos muskottipähkinää vetää nenään niin siitä menee pää sekaisin.  Kaikilla taruilla on kuitenkin alkutarinansa.  Naiset Tansaniassa keittävät muskottipähkinästä itselleen puuroa, jolla on päihdyttävä vaikutus ja auttaa ilmeisesti myös makuuhuoneen puolella.  Sansibari on 90 prosenttisesti muslimi voittoinen ja siveellistä käytöstä arvostetaan.  

 Mulle turha enää sanoa, että ” mee sinne missä pippuri kasvaa”. Menen mielelläni.

Ajoimme satamaan ja jatkoimme matkaa Prison- islandille,  matka- opaskirjojen kuvankaunis saari ja synkkä historia. Monet orjat tuotiin Ugandasta, Keniasta ja Tansaniasta saarelle, jossa heitä pidettiin vankeina ja lähetettiin eteenpäin aina Amerikkaan, Lähi-itään ja Eurooppaan.   

Saarella oli myös jättikilpikonna farmi. Isoja ja vanhoja kilppareita ja olihan ne nyt hellyyttäviä. Vanhimmat olivat 150 ikäisiä. Selfietä näiden vanhuksien kanssa tuli otettua muutamia.  Jännitti koskea, iho tuntui karhealta ja kuori kovalta. Yllättävää. Toivoin, että voisipa ne puhua, olisi varmasti aika monta tarinaa kerrottavana.

Lounaalle matkasimme Stone-Towniin, matkalla piti tietenkin ottaa Titanic- kuvia veneen keulasta ja enköhän totta kai tiputtanut sandaalini veteen lilluttaessa varpaita vedessä.  Kiltti kuski käänsi veneen ja noukki fliploppini. Hävetti hieman. 

Stone- Townissa kiertelimme pieniä kujia ja kävimme myös Queenin laulajan kotitalolla.  Aikaa siellä olisi saanut paljon enemmänkin tuhraantumaan, mutta näillä mennään. 

Loma loppuu aina hieman lyhyeen. Palasimme Nairobiin seitsemän jälkeen illalla maanantaina. Väsyneinä ja nuutuneina päätimme ottaa taksin, jotta pääsisimme mahdollisimman nopeasti kotiin.  Pysähdyimme ja otimme hiukopalaa KFC:tä .Oli kyllä herkkua pitkän ajan jälkeen, vaikka tunsin oloni oudoksi.

Matka taksilla oli kyllä hurja. Kuski  meinasi nukahtaa rattiin ja pysähdyimme huoltisikalle, jotta hän saa levättyä ja kerättyä voimia. Olimme jo autossa istumassa ja odottamassa, kun kuski silmät kiiluen alkaa jäystämään lehtiä. No nehän oli Khat- lehtiä.  Suomessa  Khat luokitellaan huumeksi , mutta ilmeisesti piristävä aine, sillä kuski pysyi hereillä loppumatkan.  Muutamiin ratsioihin jouduimme matkalla, mitkä ovat aivan tyypillisiä täällä. Kolmannessa pysähdyksessä, jouduimme maksamaan poliisille, jotta voimme jatkaa matkaa. Syy oli puuttuvat vakuutukset, jota epäilen suuresti, sillä maksamamme lahjuksen määrä oli viisi euroa. 

Hurjan kyydin jälkeen pääsimme perille turvallisesti kotiin. Tai niin luulin, kunnes se alkoi. Jäätävä kouristus mahassa.  Oksennus lensi  ja kohta perään jo ripuloin.  Vessanpöntöstä tulee paraskaveri, kun kummastakin päästä tulee tuutin täydeltä. Oli kylmä ja hiki virtasi. Kuume nousi.  Yö valvoessa pyysin aamulla toveria lähtemään matkaani lääkäriin. Monien tutkimusten jälkeen tuloksena oli yli 100 olevat tulehdusarvot ja joku suolistoperäinen tulehdus. Maanantaista ei oikein muistikuvia. Kiitän kyllä tovereita täällä sydämeni pohjasta, sillä he ovat hoivanneet minua kyllä kuntoon täällä. Antibiootit sain ja toverit lukivat pakkausselosteen ja sama antibiootti käy myös klamydian hoidossa.  :D Uhkasivat myös laittaa tippaan jos ei ala juotava maistua. Nyt olo on jo elävien kirjoissa, mutta kaupassa käynti oli tuskaa ja muutaman metrin matkalla voimat loppuivat tyystin. Rasistinen läppä leipätiskillä vei loputkin voimat. Ei vaan jaksa tänään.

Sain useita kyselyjä voinnistani, koska Kenian yliopistoon oli tehty terrori- isku. Itsellähän ei mitään tietoa ollut asiasta, mutta asia valkeni kyllä päivän mittaan. Yliopisto johon isku tehtiin, sijaitsee Somalian rajalla. Olemme käytännössä toisella puolella Keniaa.  Garissa ja sen naapuri kaupungeissa on tällä hetkellä ulkonaliikkumiskielto ilta aikaan.  Kenia aloitti eilen pommitukset Somaliaa kohtaan, joten turvatoimet tulevat kiristymään. 

Hakuna matata no problem!

Mitä kuuluu, kukkuluuruu!

Aloitin työskentelyt yliopiston omistamassa Kisumu hotellissa.  Paikalle kun saavuin  toissa viikon maanantaina, kukaan ei edes tiennyt tulostani. Ei mikään ylläri täällä. Virkailija katsoi hölmistyneenä ja pyysi tulla parin kymmenen minuutin päästä uudelleen. Aikaa tappaaksemme kävimme odotellessa tutustumassa vastapäiseen yliopisto kampukseen.  Rakennus oli todella korkea ja luokkia oli älyttömästi.  Suomessa luokissa on dataprojektorit sekä pelit ja vempeleet, täällä ahkerat opiskelijat ja surkea liitutaulu. Koulumaksutkin lukukaudelta on tonneja yliopistoissa.  Ala-asteella koulun pitäisi periaatteessa olla ilmaista, mutta kaikki opiskeluun liittyvä on omakustanteista. Kuten koulupuvut, kirjat, kynät. Lisä maksua syntyy köyhien opettajien pyytämistä ”tenttimaksuista”, joilla rahoitetaan vaan omaa persettä. 

Pääsin vihdoin takaisin hotellille ja vastaanotto oli sama. Kukaan ei tiennyt mistään mitään. Odottelun ja miljoonien selvitysten jälkeen pääsin kuin pääsinkin tekemään töitä.  Vanhempi herrasmies tuli näyttämään paikkoja ja lopuksi jätti mut täyteen saliin. Valkoisena naisena kaikkien tummien ihmisten keskellä ei voi vaan välttyä huomiolta. Sun ihonväri jo paljastaa, ettet ole täältä.  Asiakkaat tuli multa kysymään, etteikö täällä olla tarjottu sulle aamupalaa ja kauhee huuto kokille. Yritäppä siinä sit selittää, että ei kun mä oon täällä niinkun töissä.

Sain nopeasti työnsyrjästä kiinni tarjoilijana.  Valmistelimme ruokailutilan buffet – lounaaseen. Salin pöydät katettiin, kiillotettiin lautaset, asettettiin hauteet ja varattiin juomat.  Kaikkiaan tähän meni viisi tuntia. Normaalisti työn olisi tehnyt parissa tunnissa, mutta mikäs kiire nyt valmiissa maailmassa.

Päivät koostuvat tarjoilusta lounas buffetissa, Ala Carte tarjoilusta, kahvituksista ja norkoilusta. Hotellissa on kolme ruokailutilaa. Kaksi lounaspaikkaa, joissa tarjoillaan pitälti paikallista ruokaa, kuten tilapiaa, ugalia, keittobanaaneja. Yksi Ala Carte- ravintola, josta saa hyvin pitälti länsimaalaista ruokaa, kuten burgereita, täytettyjä leipiä, ranskalaisia sekä intilaista. Uima- altaalla on myös baari, josta saa ruokaa.  Tarjoilijoita kuhisee kun muurahaisia, mutta silti palvelu on hidasta ja palvelukulttuuri puuttuu kokonaan. Tilaus ja laskutus toimii samalla paperi lapulla ja totta kai paperit hukassa. Siinä sitten selvitellään mitä kukakin nyt oli juonut tai syönyt ja paljon laskun loppusumma saattaa olla. Työkaverit ovat pääsääntöisesti todella mukavia ja ystävällisiä.  Olen kohdannut myös arveluksia ihonväriä kohtaan ja näyttänyt myös, että lattian luuttuaminen ei ole liian raskasta valkoiselle.

Päivän aikana on paljon ollut mielenkiintoisia keskusteluja kuten: Onko oikein kurittaa vaimoa, jos vaimo ei ole ajoissa kotona ja tekee saman virheen uudestaan.  Mies on perheen pää  ja jos vaimo uskaltautuu uhmaamaan miehensä tahtoa turpaan tulee. Täällä tapahtuu valtavasti perhesurmia, jossa vaimo on käyttäytynyt ”kurittomasti”. Kun ilmaisin mielipiteeni naisten hakkaamisesta ja kuinka se ei ole hyväksyttävä tilanne missään kohtaa ja yritin perustella näkemystäni.  Kerroin myös, että mielestäni miehen alhaisin teko on lyödä naista. Sain paheksuvia katseita, jonka jälkeen miehet alkoivat perustella tekojaan.  Pieni raivon poikanen kolkutteli pääkoppaan.  

Käytiin hakemassa bussiliput lauantaiksi Nairobiin pääkaupunkiin.  Bussilippu maksoi 14 euroa ja matkustusaika on 5-6 tuntia. Matka Nairobista jatkuu Tansaniaan Zansibarille.  Toivottavasti ei sada vettä.  Peukut pystyyn. Täällä alkoi sadekausi ja ilma on viilentynyt mukavasti, mutta mukanaan tuoden ihan jäätävät ukonilmat.  Vettä tulee, kuin saavista kaatamalla jonkun tunnin verran ja loppuu kuin seinään.  Helppo on hymyillä ja katsoa ukkosta ja vesisadetta oikeasti katto päänsä päällä.  Slummeissa ihmiset saa vedet niskaansa puhumattakaan katulapsista.

Vapaa -aika koostuu korttia pelaillessa ja paskaa puhuessa.  Käytiin yks päivä lenkillä. Eipä vähän herättänyt huomiota, kun valkoiset hölkkää menemään kuluttaen kallis arvoista energiaa. Matkalla näkyi hulppeita taloja aidattuina piikkilangoilla ja korkeilla muureilla. Pari saksanpaimenkoiraa vartioimassa pihapiiriä ja vartioita joka nurkalla.  Hulppeita taloja pitkän kadun verran ja kun kääntyy toiselle kadulle vaeltavat lehmät tulevat esiin ja talojen muoto alkaa muistuttaa enemmän peltihökkeleitä. Kauaksi ei siis tarvitse mennä, ettei ihmisellä ole edes varaa ostaa itselleen kengiä tai edes ruokaa.

Aseistettuihin sotilaisiin silmät alkaa tottua jo katukuvassa, eikä aiheuta enää sydämen tykytyksiä. Rynnäkkökiväärien kanssa sotilaat notkuvat jokaisen kadunkulmassa. Turvatoimia on kiristetty kohonneen terrorismin uhan vuoksi.  Kauppakeskuksiin mentäessä autot, ihmiset ja laukut joutuvat syyniinkiin.  Pommeja ne etsii, mutta hieman valikoivasti sillä tajusin että olin yks päiväkin marsinnut vaan kauppaan linkkuveitsi laukussa. Suurimmaksi osaksi naisia ei edes tarkasteta.

 Parin viikon kohokohtia on ollut pizza sekä makkarakastike ja perunat. Ai että kun oli hyvää. 

Ps. Nyrkkipyyki on perseestä ja mun on ikävä maitoa. 

Karoliina

Kuvia!

Lasten nukkumapaikka kadulla

Ruoan jakoa Blue Crossilla

Isku lauseita koulun pihalta

Katulapsia ennen jalkapallon peluuta

Yh-äiti

Lasten nukkumapaikka

Lasten vankilan pojat

Saippuakuplia

Koulussa

Ugalia, sukuma wikiä, munakasta

Sava Sava!

Päivät vaan juoksee täällä. En tiedä mistä alottaisin tai mitä kertoisin tää on niin kuitenkin eri maailma. Aloitetaan mukavista :)

Eli viimeksi kerroin, että ollaan menossa katsomaan virtahepoja. Retki järjestettiin Viktoriajärvellä. Viktoriajärvi on merkittävän iso ja yhdistää naapurimaita ja sisältää hyvin vaarallisia loisia, ei tehnyt mieli mennä uimaan, vaikka lämpötila huitelee 40 asteessa.

Reissu oli onnistunut näimme muutaman virtahepon ja pääsimme käymään paikallisessa kalastajakylässä. Kalastajakylän tulonlähteinä on heidän pyytämänsä pikkukalat omenat sekä paikallinen kala Tilapia.

 Matkanjärjestäjä Ibraham oli kyllä huippu tyyppi ja osasi kertoa hyvin Kenian ympäristöstä ja Viktoriajärven ympärillä tapahtumista. Kenia kärsii järjettömästä kuumuudesta ja kuivuudesta, mutta hallitus ei ole halukas pumppaamaan järvestä vettä, että kuivuutta saataisiin kuriin. Päätteeksi kävimme syömässä törkeen hyvää paistettua tilapiaa tomaattisessa kastikkeessa sekä chapattia joka on paikallinen lättyä muistuttava leipä! Hinnaksi yhteensä retkelle tuli 12 euroa.

Olemme nyt työskennelleet 2 viikkoa Blue crossilla.  Päivät ovat koostuneet kotivierailuista, lastenvankila vierailuista, jalkapallosta, koulu vierailuista ja ruoan laitosta.

Olemme kierrelleet kaduilla ja näky on ollut surkea jopa alle 10- vuotiaat lapset imppaavat liimabensa sekoitusta ja ovat sekaisin ennen aamu yhdeksää. Kisumussa on noin 600 katulasta. Kaduilla osa lapsista yöpyy slummeissa ja osa kauppojen edustalla. Rahaa saadakseen lisää kerjäämisen ohella, he pesevät autoja ja auttavat hedelmätorin naisia kantamisessa ja saavat hieman rahaa, jonka käyttävät taas liimaan.

Lapset yrittävät unohtaa olemalla sekaisin hankalat olonsa. Erilaisisten tarinoiden kautta lapset päätyvät kaduille. Vierailimme yhtenä iltana lasten nukkumapaikassa ja veimme heille leipää ja maitoa. Kaksi lasta jakoi yhden leipäpaketin ja jokainen sai omat maidot.

Piristystä katulasten arkeen on tuonut, kun olemme käyneet pelaamassa heidän kanssa jalkapalloa. Ennen jalkapallon peluuta haastatellaan lapsia, kuka olisi potentiaalinen tulemaan pois kaduilta. Luulis ettei imppaavien lasten kanssa tartte pelata tosissaan jalkapalloa, mutta kyllä tuolla saa mennä ettei jää kakkoseksi. Me juomme välissä vettä ja lapset imppaa. Ei naurata. Peliin osallistuneet lapset pääsevät suihkuun ja saavat ruokaa. Viime torstaina sana oli levinnyt, että valkoiset pelaa jalkapalloa ja sen jälkeen saa ruokaa. Porukkaa oli ihan sikana varsinkin vanhemmat pojat yrittivät päästä osinkoille ja olivat hyvin epätyytyväisiä jos ei olisi riittänyt ruokaa, joten pienet lapset joutuivat jakamaan ruokansa isompien kanssa.

Tutustuin Kenialaiseen keittiöön Blue Crossin työntekijän Maman kanssa. Voimakastahtoinen elämää nähnyt nainen, joka opasti Kenialaisen keittiön saloihin. Valmistimme Chapattia, Sukuma wikiä, joka on paistettua lehtikaalia ja jotain perunakeittoa.Varmaan osittain johtu nälästä, mutta oli aivan taivaalisen hyvää. Chapatia syödään vain neljä kertaa vuodessa, enkä yhtään ihmettele oli se kyllä tosi iso töinen ja jos sillä pitäs kymmenen kakaraa ruokkia.

Pääsääntöisesti syödään Ugalia, joka on kovaksi keitettyä maissipuuroa. Ugalia tarjollaan papujen kanssa, Sukuma wikin kanssa tai munakokkelin kanssa. Ensimmäiset kaksi kertaa saatiin ruokailla lusikalla, mutta viimeksi ugalia kyllä vedettiin ihan rehellisesti sormin. Paikallinen ohjaaja Steve kyllä huomasi heti, ettei käsillä syöminen ole ihan perussettiä Suomessa. Mauton ugali oli pitkin poskia ja lattiaa.

Hedelmät on yli halpoja. Kilo passion hedelmiä maksaa euron ja ananas ei  paljoa kalliimpi ole. Kuulin myös villiä huhua että Tusker- merkkinen olut maksaisi 1,30. Joillakin on kuulemma ollut vaikeuksia Tuskerin lausumisessa.

Lomaviikko lähestyy ja lähdemme kohti Zanzibaria!

Karoliina

.

Jambo!

No niin täällä nyt sitten ollaan. Saavuttiin 25.päivä Kenian Kisumuun. Matka meni erinomaisesti, paitsi olin tilannut lentokoneessa jotain erikoisruokavalioita. Mitä. No nimellä varustettuna tuli kaikki safkat ja ihan jees oli. Pannacotat jäi väliin siitä hieman katkera.

Kisumussa meitä oli vastassa bussi, sekä Joffery ja Mirva. Mirva toimii Suomessa sairaanhoidonopettajana ja Joffery yliopiston opettaja.
Matka oli hieman töyssyistä, mutta saavuttiin yllättävän siistiin kaupunki alueeseen.
Asuntola on tosi siisti ja yövymme kahden hengen huoneissa. Parivuoteissa nukkuessa moskiitoverkon alla olo on aika romanttinen. NOOT. Yhdessä kämpässä on aina neljä tyyppiä. Asunnoissa pääsääntöisesti pari suihkua ja vessaa, keittiö ja olohuone.
 Nakattiin tavarat asuntolaan ja käytiin suihkussa. Pölyinen olo oli vuorokauden matkustamisen jälkeen.

Nopeasti siitä sit lähdettiin liikenteeseen ja käytiin hakemassa kaikille kenialaiset liittymät. Aikaa meni varmaan kaksituntia. Sillä yksi virkailija otti vastaan tiedot ja siirti toiselle virkailijalle ja joka sitten vasta latasit liittymät. Rentoa meninkiä, monta tyyppiä hoitamassa yhtä asiaa.
Tuli mun vuoro astua tiskille. Tiskillä piti näyttää passia liittymää varten. Virkailija katsoi sitä pitkään ja huikkasi " hei sullahan on synttärit"! olin vaan et joo kiitos kovasti. Ei mennyt kauaan, kun virkailija soitti puhelun ja kohta mulla olikin suklaarasia edessä! Se vasta oli asiakaspalvelua! :D  Joka paikassa menee todella kauan aikaa, kun kaikki ovat kiinnostuneita tietämään mistä olet. Illalla käytiin vielä yhdessä syömässä ja sain nauttia synttärikakkusta ja toivotuksista. Oli harvinaisen rauhallinen synttäripäivä. Kaaduin sänkyyn.






Liikenne on tosi sekavaa. Ekana päivänä kyllä jännitti ylittää tie ja kiitän kyllä luojaa, jo tuosta liikenteestä selviää hengissä. Liikenne on vasemmanpuoleista ja siellä välissä mennään kärryillä, pyörillä, autoilla, mopoilla, matatuilla, tutktukeilla ja kävellen. Siellä sitten yritettään tasohypellä.


Tänään oltiin tutustumussa ensimmäiseen harjoittelupaikkaan. Blue Cross Kenya society, joka kerää addiktoituneita lapsia ja vierottaa irti huumeista. Lapset ovat alle 15- vuotiata ja tulevat kaduilta, tai suoraan perheistä. Lapsia asuntolassa oli vakituisesti viisi ja viikonloppuisin noin 80.

Harhottelupaikka sijaitsi kaupungin ulkopuolella, johon matkasimme matatulla, joka on sellainen pieni minibussi. Matatussa meitä oli parhaimmillaan 21 ja meno oli hyvin hikistä kuunnellessa madonnaa. Tie oli töyssyistä nähtävää oli paljon.

Vietimme tutustuessa harjottelupaikkaan aamupäivän ja pääsin näkemään myös keittiön, jossa tulen keittelemään ugalia.

Huomenna meilla alkaa vapaa viikonloppu. Matkaamme Victoria- järvelle veneretkelle. Tapasimme oppaan sattumalla kahvilassa, joka lupasi järjestäämeille retken huomenna ollaan viisaampia!


Karoliina